Luonnossa aineet kiertävät olomuodosta toiseen. Puhutaan veden kierrosta, typpi-, fosforikierrosta ja niin edelleen. Jätettä ei synny, aineet vain kiertävät olomuodosta toiseen.
Voidaan ajatella, että kierrätys on ihmisen pyrkimys jäljitellä luonnon mekanismia: materiaalit palautetaan kiertoon sen sijaan, että ne joutuisivat jätteeksi. Kierrätyksellä tarkoitetaan tässä materiaalien hyödyntämistä uusien tuotteiden raaka-aineena, vaikka sanaa usein käytetäänkin laajemmassa merkityksessä tarkoittamaan myös tavaroiden uudelleenkäyttöä.
Materiaalien kierrätys uusien tuotteiden raaka-aineeksi ei kuitenkaan ole yhtä ongelmatonta kuin luonnossa. Kierrätettävien jätteiden kuljetus ja käsittely kuluttavat energiaa ja luonnonvaroja ja aiheuttavat päästöjä ja jätteitä. Samoin uusien tuotteiden valmistus kierrätysraaka-aineista ja niiden kuljetus kauppaan ja kuluttajalle. Perusongelma on sama kuin kaikessa tuotannossa ja kulutuksessa. Kierrätys ei vähennäkään materiaalivirtaa riittävän tehokkaasti.
Kulutuksen kasvu ylittää kierrätyksestä saatavan hyödyn. Esimerkiksi paperin kierrätysaste on noussut EU-maissa ja Norjassa 36 prosentista 49 prosenttiin vuosina 1985-1996. Samaan aikaan kuitenkin kaatopaikoille ja jätteenpolttoon joutuvan paperin määrä on kasvanut johtuen kulutuksen paperin ja kartongin kulutuksen kasvusta. 1
Ympäristön kannalta jätteen synnyn ehkäisy on ylivoimaisesti tehokkaampaa. Se vähentää energian ja materiaalien kulutusta ja syntyviä päästöjä ja jätteitä elinkaaren joka vaiheessa. Jätteen synnyn ehkäisyllä ja materiaalitehokkuuden parantamisella voidaan säästää suuria kustannuksia muiden ympäristöongelmien ratkaisemisessa.
Kierrätettävyyttä tärkeämpiä ominaisuuksia tuotteessa ovatkin esimerkiksi kestävyys, korjattavuus ja monikäyttöisyys.
Lähde:
1 Case studies on waste minimisation practices in Europe. European Environment Agency, Topic Report 2/2002.
