Suomessa valtakunnallisen jätesuunnitelman tavoite on, että jätemäärä pienenee vuoden 1994 tasosta vähintään 15 % vuoteen 2005 mennessä, suhteutettuna bruttokansantuotteen kasvuun2 . Tämä tarkoittaa, että yhdyskuntajätteen määrä kasvaisi 15 % talouskasvua hitaammin. Käytännössä absoluuttinen jätemäärä siis edelleen kasvaisi.
Jätemäärien kasvu 1950-luvulta lähtien. Myös kotitalousjätteen laatu on muuttunut. 1950-luvulla jätteestä suurin osa oli tuhkaa ja kuonaa, nyt paperia ja pahvia.(katso lähteet)
Kasvavien jätemäärien turvallisesta käsittelystä aiheutuu huomattavia kustannuksia, ja jätteiden kuljetus ja käsittely lisäävät muun muassa liikenteen päästöjä. Jäte itsessään ei kuitenkaan ole suurin ongelma. Jätteet ovat oire suuremmasta, polttavasta ongelmasta, jonka vaikutukset ympäristöön ovat jätteitä ja jätehuoltoa valtavasti laajemmat.
Maatalousyhteiskunnassa oli itsestään selvää, että maito tuli Mansikista ja huonekalupuu omasta metsästä. Sen sijaan nykyajan ihmiselle saattaa olla yllättävä ajatus, että kaikki on peräisin luonnosta.
Taloutemme perustuu läpivirtausmalliin. Jatkuvasti uusia luonnonvaroja otetaan käyttöön, jalostetaan raaka-aineiksi, muokataan tuotteiksi, kulutetaan ja heitetään pois. Tuotanto- ja kulutusketjun joka vaiheessa kuluu raaka-aineita ja energiaa. Samalla syntyy päästöjä ja jätteitä.
Ympäristöongelmiin havahduttiin 1960- ja 70-luvuilla. 1990-luvulle asti uskottiin, että ongelmat saadaan hallintaan päästöjä puhdistamalla, teollisuuden prosesseja kehittämällä ja tuottamalla ympäristöystävällisiä tuotteita. Näillä toimenpiteillä onkin saatu paikallisesti ja alueellisesti paljon aikaan. Useissa kehittyneissä maissa, kuten Suomessa, ympäristön tila on kohentunut monessa suhteessa.
Samalla kuitenkin luonnonvarojen kulutus on kasvanut kiihtyvällä nopeudella. Kun huomattava osa tuotannosta on siirtynyt halvan työvoiman maihin, ovat ympäristöongelmat seuranneet mukana. Useissa köyhissä tai kehittyvissä maissa ympäristön tila on erittäin huolestuttava. Samanaikaisesti on syntynyt maapallonlaajuisia ympäristöongelmia, kuten ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen.
Yli 90 % niistä luonnonvaroista, joita ihminen ottaa käyttöön, muuttuu jätteeksi jo tuotteiden ja ravinnon valmistusprosessien aikana.3 Suuri osa tästä jätteestä on sinänsä haitatonta, kuten kaivosteollisuuden ylijäämäkiveä. Näyttää kuitenkin siltä, että ympäristön kannalta ongelmallisia eivät ole vain haitalliset päästöt ja jätteet, vaan ihmisen aikaansaamien materiaalivirtojen laajuus sinänsä.4
Ympäristöongelmien ratkaisemiseen eivät riitä perinteiset ympäristönsuojelutoimet, vaan on pyrittävä supistamaan luonnonvarojen kulutusta. Seuraava vaihe ympäristöongelmien ratkaisussa onkin siirtyminen luonnonvaroja tuhlaavasta läpivirtausmallista materiaalitehokkaaseen palveluyhteiskuntaan.5
· Kulutuksen kasvu
· Jätteen synnyn ehkäisy - mitä se on?
· Kierrätys ja jätteen synnyn ehkäisy täydentävät toisiaan
· Luonnonvarat ja jätteet EU:n kuudennessa ympäristöohjelmassa
· Mikä näkökulma jäteneuvontaan?
Lähteet:
1 Towards Sustainable Houshold Consumption? Trends and policies in OECD countries. OECD 2002.
2 Valtakunnallinen jätesuunnitelma vuoteen 2005. Ympäristöministeriö 1998.
3 Ekotehokkuus - Business as Future. Yrityksen ekoteho-opas. Sakari Autio ja Michael Lettenmeier, Teknillinen korkeakoulu, Koulutuskeskus Dipoli 2002.
4 Luonnon uusi laskuoppi. Ekotehokkuuden mittari MIPS. Friedrich Schmidt-Bleek, Gaudeamus Helsinki 2000.
5 Ekotehokkuus - enemmän vähemmästä. Kari Rissa. Ympäristöministeriö ja Edita, Helsinki 2001.
