 |
|
|
|
Jätteenkäsittely
Jätteenkäsittelyllä muunnetaan jätemateriaaleja haitattomampaan ja/tai hyödyntämisen kannalta käyttökelpoiseen muotoon. Käsittely toteutetaan erilaisilla biologisilla, mekaanisilla ja termisillä prosesseilla.
Jätteiden käsittely on keskitetty suuriin alueellisiin käsittelykeskuksiin.
Niissä toiminta voidaan hoitaa tehokkaasti ja taloudellisesti.
Jokaisessa keskuksessa on prosessimaisia toimintoja erilaisten jätteiden käsittelyyn sekä loppusijoituspaikka prosessien käsittelyjäännöksille,
joille ei vielä löydy hyödyntämismahdollisuuksia.
» Jätteenkäsittelykeskukset
|
|
Käsittelyprosessit
Biologinen käsittely on merkittävä osa yhdyskuntien jätehuollon kokonaisuutta. Biologisella käsittelyllä, kompostoimalla tai mädättämällä (biokaasuttamalla),
eloperäinen jäte hajotetaan haitattomaan ja turvalliseen muotoon sekä kierrätetään käytettäväksi maanparannusaineina. Mädätyksessä syntyvä
biokaasu on pääasiassa metaania, joka voidaan käyttää energialähteenä. Suomessa käsitellään biologisesti asumisen,
kaupan ja teollisuuden biojätteitä sekä puhdistamolietteitä. Suurten jätemäärien käsittelyä varten Suomeen on rakennettu biologisia käsittelylaitoksia, joissa jäte käsitellään suljetuissa reaktoreissa.
» Biologisia käsittelylaitoksia
Mekaanisella käsittelyllä esim. murskaamalla ja seulomalla pyritään erottamaan jätteestä hyödynnettäviä fraktioita tai muokkaamaan jätettä jatkokäsittelyn kannalta tarkoituksenmukaisempaan
olomuotoon. Jätteen mekaanista laitoskäsittelyä käytetään mm. yhdyskunta- ja energiajätteiden prosessoinnissa kierrätyspolttoaineeksi ja loppusijoitettavaksi
käsittelyjäännökseksi.
» Mekaanisia käsittelylaitoksia
Käytännössä jätteenkäsittelyketju voi muodostua useista erityyppisistä käsittelyprosesseista. Esimerkiksi ennen biologista käsittelyä tai polttoa jäte saattaa
käydä läpi mekaanisen esikäsittelyvaiheen.
|
|
Loppusijoitus
| |
Loppusijoituspaikkaan eli kaatopaikalle sijoitetaan käsittelyprosessien jäännöstuotteina syntyviä ns. rejektejä eli käsittelyjäännöksiä ja muita
hyödyntämiskelvottomia jätteitä. Ilmastonmuutosta kiihdyttävän, kasvihuonekaasupäästöjä aiheuttavan biohajoavan jätteen sijoittaminen kaatopaikoille lopetetaan lähivuosina
lähes kokonaan. Biohajoavan jätteen hyödyntämisen lisäämiselle asetetut tavoitteet edellyttävät yhdyskuntajätteiden energiahyödyntämisen tuntuvaa lisäämistä.
Tulevaisuudessa kaatopaikoille sijoitetaankin lähinnä hyödyntämiskelvottomia sivuvirtoja ja energiantuotannon tuhkia.
Jätteiden kaatopaikkakelpoisuutta arvioidaan tiukentuneilla ja yhtenäisillä menettelyillä. Kaatopaikalle sijoittavasta jätteestä valtio perii jäteveroa, jonka suuruus vuonna 2007
on 30 euroa jätetonnilta.
|
Kaikilla käytössä olevilla kaatopaikoilla pitää
marraskuusta 2007 lähtien olla EU-määräykset
täyttävä pohjarakenne. Tiivistysosan
sisältävän pohjarakenteen tarkoituksena
on estää haitta-aineiden siirtyminen jätetäytöstä
pohjaveteen tai maaperään. Kaatopaikalta edellytettävät rakenteet määräytyvät sinne sijoitettavan jätteen laadun perusteella. Kaatopaikat luokitellaan
tavanomaisen jätteen, pysyvän jätteet tai ongelmajätteen kaatopaikaksi.
Esimerkki tavanomaisen jätteen kaatopaikan pohjarakenteesta (Suunnittelukeskus Oy).
Loppusijoitustoiminnan päätyttyä kaatopaikka-alue vaatii edelleen valvontaa ja
jälkihoitoa useiden kymmenien vuosien ajan.
Loppusijoituksen keskittyminen teknisesti korkeatasoisille kaatopaikoille ja vanhojen kaatopaikkojen jälkihoito ovat jätehuollossa merkittävä kustannus.
|
|
|
Sivuhakemisto 
